Ensimmäinen aihesi

Novellus: *johdattelee venettä rauhallisesti halki tyynen veden* Emme taineet tuoda sinua tänne viime käynnillämme emmehän? *sekin aika tuntuu jo niin kaukaiselta*

Polaris: Auh! >_< *nappaa Polypuksen kiinni ennen kuin tämä rysähtää maahan* Polypus!? Olethan kunnossa?? D': *samalla helpottuntu ja säikähtänyt nähdessän geminaen tuossa kunnossa*

Lucio: *vilkaisee jopa hieman hermostuneena vaimoaan, joka huokaisee syvään*

Cynder: Pelkäämpä niin mal vokun, paljon on tapahtunut sinä aikana jonka vietit unessa *kiertelee asiaa, he eivät koskaan voisi kertoa niistä kauheuksista joita Umbra teki Lykofosina* Meidän perheemme ei ole enää tervetullut tänne, ei enosi tekojen jälkeen, hän lähes tuhosi kotimme *helpointa on syyttä Alduinia, ainakin sen Umbra ymmärtäisi* Kaiken sen jälkeen pendragonilaiset eivät koskaan hyväksyisi sinua heidän junikseen

Aria: Ette niin.. vietimme aikaa vain kartanossa. Edellisinä vuosina on tapahtunut niin paljon ettemme ole voineet viettää lomaakaan kunnolla.. *nytpä hänellä on enemmän aikaa päästa kunnolla tutustumaan kartanoon ja sen ympäristöön*

Polypus: Auh.. Selkäni *ei vanhus tällaista mukilointia kestä eikä voi liikkua hetkeen* Polaris, vihollinen on yhä täällä.. Meidän pitää perääntyä *kiviä lentelee sinne tänne, mutta enemmän kuin Icaruksen heittäminä ikään kunnes tuttu nuijakätinen tenebrium tömistelee lähemmäs*

Magnus: !ʜɒɒɒɿM !⸮Ɉinɘm äniƨ ɘnniM

Umbra: Se ei ole oikein... :'< Kuinka pitkään oikein nukuin kun asiat mullistuivat tällaisiksi? *ei voi sitäkään oikein käsittää kuinka nopeasti Alduinin jälkikasvu on edennyt ja Arium ja hänen poikueensa vain tupsahti jostakin. Aika on kulunut liian nopeasti prinssin mielelle, vielä muutama kuukausi tuntui siltä kun hän olisi ollut vasta poikanen vaikka hänen kehonsa onkin enemmän ajan tasalla*

Novellus: *huokaisee miettiessään noita aikoja, joita he eivät saa takaisin* Pelkäämpä että tuskin ehdimmekään.. *sumun verhon takaa pilkottaa jo yksinäinen saari keskellä järveä, vaikka saari on pieni ja kasvuston peittämä, seisoo sen keskellä yhä ylväänä vanha kappeli* *hyppää laiturille ja kiinnittää veneen pylvääseen heidän osuttuaan rantaan*

Polaris: Magnus... *tietää kuinka pahaa tuhoa vihanhallintaongelmainen tenebrium pystyy aiheuttamaan, joten ei aijo käydä tukkanuottasille tätä vastaan* Pysyttele takanani Polypus >:<*raahaa varjo piiloon läheisen muurin palasen taakse*

Cynder: Aivan liian kauan pikkuinen, kuten minä ja isäsikin *pudistaa päätään* Alduinin jälkeläiset hallitsevat valtakuntaa nyt, eikä meille ole paikkaa siinä *kuulee tömähdyksen heidän takaansa kun Lucio iski suutuspäissään nyrkkinsä seinään*

Lucio: Se ei ole reilua...! *ego on jo ottanut kylliksi siipeen kun joutui kumartelemana Alduinin jälkeläisille, mutta nyt vielä tämä! Miksi hänen perheensä joutuvat kärsimänä näin vaikka he ovat oikeutettuja kuninkaallisia*

Aria: *nousee veneestä laiturille* Milloin viimeksi kävit täällä?

Polypus: *ottaa tukea Polariksesta* Kovin aggressiivinen tämä uusi hakkauttaja sukupolvi.. Hän teki minusta melkein hakkelusta

Umbra: Bormah... *tämä ei tunnu oikealta, miksi heidän pitää kärsiä näin? Onko heillä ketään kenen puoleen kääntyä? Ovatko kaikki tosiaan heitä vastaan vaikka eivät ole tehneet mitään väärää? Niin kysyy prinssi itseltään* Entä isoäiti... Voiko hän auttaa meitä..? *toiveikas kysymys*

Novellus: Vuosia sitten, ennen kuin sinä saavuit luoksemme *on aina kokenut tämän paikan lohduttavana, sen synkkyydestä huolimatta, hän matkaa tänne silloin kun tarvitsi eniten neuvoja ja lohtua* Tämä paikka on lähes yhtä vanha kuin meidän linnamme.. oli *kävelee kivistä tietä kohti kappelia, eikä siksi huomannut lainkaan toista venettä, joka on rantautunut toiselle puolelle saarta* Kuinka paljon Toffee ehti opettaa sinulle Isä Akatoshista ja Äiti Sothiksesta?

Polaris: Hän on vahva, mutta epävakaa :< *kuten monet uuden sukupolven tenebriumit, äiti puu ei ole yhtä hedelmällinen kuin vanhaan hyvään aikaan* Meidän on livahdettava hänen ohitseen jotenkin

Cynder: Siksi juuri tulimme tänne.. *se onkin se oikea syy heidän vierailulleen, vaikka Zonoya on vanha ja kyyninen haahka, ei Cynder voi kiistää oman monahnsa viisautta, jos joku heitä voi auttaa niin hän* Hän tietää että olemme tulossa, tulkaahan tiedätte kuinka hän halveksii odottamista *työntää varovaisesti temppelin oven auki, joka vahvalta lohikäärmeltä sujuu leikiten. Temppeli on kunnostettu sitten Arian vuosien takaisen visiitin ja muistuttaakin enemmän oikeaa temppelinä kiiltävine marmorilattioineen ja jalokivin koristelluin maalauksiin, todella lohikäärmeen arvoinen paikka*

Aria: Ei kovin paljoa, tiedän vain että he loivat lohikäärmerodun sekä verikuun ja ovat siksi meille merkityksellisiä jumalhahmoja

Polypus: Meidän on vain oltava hiljaa ja nopeita.. *kuten varjostajien täytyy, se taito on heillä jäsenissä vaikka ovatkin vanhempia.. ja ehkä vähän ruostuneitakin* Ja viekkaita *tarttuu lonkerollaan kiven murikkaan ja heittää sen kauemmas heistä, jos tuo nuijapäinen hakkauttaja on yhtä nuija kuin kätösensäkin niin tuon pitäisi toimia*

Magnus: ⸮⸮ɿɿɿM *kääntää päänsä pois geminoiden suunnalta kun kuuli heitetyn kiven kolahduksen kaiunnan toisesta suunnasta, nyt tai ei koskaan!*

Umbra: *ihastelisi näitä maalauksia ja tätä temppelin lohikäärmemäistä estetiikkaa jos ei olisi näin hermona*

//Iltoja kipeät jalat mutta lämmittävät pomolta saadut kehut ^^

Polaris: Nokkelaa >__< *nostaa geminaensa reppuselkään ja lähtee vastakkaiseen suuntaan niin vikkelästi kuin varjostajan koivistaan pääsee*

Cynder: Pysytelkää lähelläni *katonrajasta heitä katselee useampi pari keltaisia silmiä, epäilemättä Zonoyan käskyläisiä, jotka seuraavat tulioita uteliaina*

Lucio: Likaisija otuksia -3- Tämäkin temppeli oli joskus niin ylväs ja nyt haaskojen lepopaikka *älä nyt liioittele, lukuun ottamatta lattioilla siellä täällä olevia suuria linnunpesijäovat lintuhumanoidit eläneet yllättävän siivosti, varmasti emäntänsä käskystä*

Novellus: Se onkin oikein, mutta oikeastaan kyse ei ole kahdesta olemuksesta vain yhdestä, he ovat kolikon kaksi eri puolta *avaa kappelin ovet jotka aukeavat painavasti natisten, kappelin sisätila on melko vaatimaton, lukuun ottamatta seinälle ripustettua kultareunaista seinävaatetta, joka kuvaa kuinka Sothis loi ensimmäisen lohikäärmeen maailmankaikeuteen* Meitä lohikäärmeitä kunnioitetaan, koska monen eri kansan alkumyyti mukaan, juuri lohikäärmeen liekki olisi tuonut elämän multiversumiin

//Iltapäiviä konehuollot ja väsyneet

Aria: Vau.. *muistelee että on nähnyt tuon teoksen jossain aiemminkin ja se on aina yhtä ylväs* Huikeaa olla sukua jollekin niin suurelle..

Polypus: Onneksi moni hakkauttaja ei ole kummoisella ällillä varustettu, toisin kuin heidän kenraalinsa *sinäkin Icarus, mitä nyt tulee taistelutuntemukseen*

Umbra: *katselee lintuja kummaksuen* Mitä nuo avianit ovat? Miksi niitä on täällä?

Novellus: Alfa-lohikäärmeiden on kerrottukin olevan ensimmäisen lohikäärmeen jälkeläisiä, mutta arvokkaan syntyperän mukana tulee myös suuri vastuu... Joskus se voi olla taakkakin *viittaatko kenties suvun jatkamiseen, tämä on yksiä niistä syistä miksi suurneuvosto on aina ollut tarkka kuningasperheen rakastetuista* Olet onnekas Aria..

Lucio: Isoäitisi kätyreitä *linnut sähisevät, eivätkä selvästi pidä siitä kuinka halveksuvasti Lucio puhuu heistä ja heidän emännästään*

Cynder: *Pitelee Umbran erityisen lähellä itseään, jos joku avianeista, tai Sothis paratkoon Zonoya, tunnistaa hänet Lykofosiksi* Faas los fah fin sahlo, dii kul

Polaris: He ovat rakkaita, mutta pimeä meri ei siunannut heitä kovin monella aivosolulla ^^'' *kiitää pienen kieroksen kautta takaisin heodän temebrium ystäviensä luota* Katsokaas kenet löysin ^^

Aria: Onnekas..? Missä mielessä? *niin eihän Aria tiedäkään kaikkea mitä tulee Novelluksen kumppanihistoriaan ja siitä äitiongelmainen Shetanikin sai alkunsa*

Amaranth: Kappas, löysitkin geminaesi ^^ Hyvä tavaton kun olet rähjääntyneen näköinen Polypus :< Saisiko olla kuppi teetä... Oi voi *eipä ole teetä tarjolla vaan särkyneitä teekupposia ja kannu* No on meillä ainakin ehjiä tee pussukoita mutta niistä on hitusen vaivanloista juoda ho ho hoo.. ^^

Icarus: *on taas itse hermona, Decorum ei ole vieläkään palannut vakoilureissultaan* Missä hän viipyy?!

Umbra: Geh monah.. *pysyy emonsa lähellä, puolilohikäärmeenä hän kuitenkin itsekin tietää ettei pelkoa sovi näyttää viholliselle*

Novellus: Sinä sait valita oman tulevan puolisosi, ilman että koko valtakunta häpeäisi sinua siitä *istuu läheiselle pitkälle penkille, joita myös ihmisten kappeleissa joskus on* Lapsesi saavat kasvaa tietäen, että heidän vanhenpansa rakastivat toisiaan *syyttää yhä itseään siitä, mitä laittoi Shetanin kokemaan, voi kuinka monet kerrat hän on toivonut voivansa tulla tänne pyytämään neuvoa, jota ei koskaan tullut* Isämme ei tehnyt yhtä typerästi, kuin minä *katselee kohti alttaria, kuin toivoisi näkevänsä menneeseen* Täällä isä ja äiti vihittiin

Polaris: *laskee Polypuksen varovaisesti alas Amaranhin tykö, jotta voi mennä rauhoittelemaan isoa kaveria* Rauhassa Icarus, olen varma että hän palaa pian :< *pakko myöntää on itsekkin vähän alkanut epäilemään, yleensä varjostajat eivät viivy näin kau.. tuolta hän tuleekin*

Decorum: *ilmestyy kunnossa varojen sylistä, mutta silmistä näkee että jokin on pielessä* Ceres on täällä...

Lucio: *tässä vaiheessa hyvä sanoa, ettei mies ymmärrä sanaakaan lohikäärmeiden kielestä, joten hänellä ei ole aavistustakaan mistä äiti ja poika puhuvat, tietää vain sen olevan jotakin synkkää*

Rapture: (Zonoyan suosikki aviaani): *vahtii entisen lohikäärmeleidin ovella* Katos katos, ja minä kun luulin, että vanhus valehteli sanoessaan sinun palanneen "prinsessa" *ei näytä pelkäävän mustaa lohikäärmettä joka murahtaa aviaanille*

Cynder: Päästä meidät ohitse aviaani, äitini odottaa meitä

Rapture: *nostaa kyntensä ilmaan antautumisen merkiksi (vaikka ilkeän virnistyksen heittääkin pikku/isolle prinssille) ja siirtyy oven sivuun* Herättäkää emäntä hellästi, hän osaa olla juro vihaisena

Aria: Niinkö? *sitä ei tiennytkään, on tällä kappelilla sitten enemmänkin historiaa heidän perheessään* Tämä vaikuttaa kyllä rauhalliselta paikalta pitää vihkiäiset

Icarus: Se mewni kenen kanssa fuusioiduit? Ei kai hän tai se velho nähneet sinua? *helpottunut kuitenkin että hänen partnerinsa on päällisin puolin kunnossa*

Umbra: *murahtaa avianille "hittoakos virnuilet siinä ylisuuri nugetti"* >:(

Decorum: Eivät.. luulisin *oli varma että Ceres pystyy yhä tuntemana hänen läsnäolonsa, tai ehkä joskus pystyi..* Hän ei ole sama mewni jonka muistan

Polaris: Decorum olet aivan kalpea :< *jos tenebriumit voisivat kalveta* Mitä sinä näit siellä?

Decorum: Jupiter on tehnyt Ceresille jotain hän.. en pysty tunteman hänen läsnäoloaan *fuusiossa pari jätti lopullisen jäljen toisiinsa, piilotteli Decorum kuinka Ceres pystyi aina hänet löytämään ja myös toisin päin*

Novellus: Äiti ja isä tahtoivat pienen seremonian, ilman isovanhenpien syyttävää katsetta, joten he valitsivat tämän paikan *kappelin sijainti on salainen jopa osalta alfa-perheessä, vain vihkiäisiin kutsutut ja Ariumin lapset tunteat tämän paikan: Valkean lohikäärmeen kappeli* Ehkä joku meistäkin joskus pitää häänsä täällä, jos hyvin käy *on nousemassa ja suuntaamassa kohti alttaria, kun huomaa vaaleisiin pukeutuneen naisen polvistuneena sen eteen* Äiti...? *Crea on jalkeilla, ja tuntuu myös tiedostavan lastensa läsnäolon*

Cynder: *astuu suureen avoimeen huoneeseen, entiseen hautomakammioon joka nyt loistaa tyhjyyttään lohikäärmepoikasten kuoriuduttua. Keskellä huonetta avonaisen ikkunan alla lepää silti valtava avianin pesä, jonka linnut ovat emännälleen rakentaneet lepopaikaksi* Monah, me.. *pysähtyy huoneen ovelle kun näkee emonsa nukkuvan pesässä, muttei yksin... kenties se on vain Cynderin harhakuva, mutta hän voisi vaikka vannoa näkevänsä isänsä nukkuvan emonsa vierellä*

Aria: Mitä?? *Mitä heidän äitinsä tekee täällä tilassaan ja yksikseen ja kuinka hän ehti tänne ennen heitä? Heidän isänsä ei näytä olevan mukana*

Icarus: En turhaan pitänyt sitä kääkkää karmivana.. *hänhän pitää nuorinta tytärtään kuin mitäkin koekaniinia kun yhdisti hänet tenebriumin kanssa tietäen fuusion riskit orgaanisen kanssa*

Umbra: *katsoo pesässään nukkuvaa isoäitiään mutta oli kanssa huomaavinaan saman purppuran lohikäärmeen, hänen isoisänsä illuusion tämän vierellä, tosiaan eihän prinssi tiedä ukkinsakaan kohtalosta mitään miksi hän on vähän hämmentynyt emonsa reaktiosta*

//Iltaa huisin väsyneet ja kandin kanssa tuskailetävat =3=

Sara:*päättää kuitenkin äkkiä napata pillin mukaansa* Ai nyt jo?

*rojahtaa keskelle sänkyä miestensä keskelle* =3=

//Iltapäiviä harvinaiset valoilmiöt mitä myös auringonpaisteeksi kutsutaan

Eda: Juuri nyt, eikös teillä ollut jo kiire takaisin kotiin, kun vanhan kunnon Edan seura ei enää kelpaa? ^^ *härnää*

Novellus: *laskee varovaisesti kätensä Crena olkapäälle, varmistaen tämän olevan elossa* Äiti? Oletko kunnossa?

Crea: Olen kyllä Novellus.. *ensimmäiset sanat, jotka on puhunut sitten linnan tuhoutumisen, vaikka hän yhä kuulostaakin kovin uupuneelta* Arvelinkin että saattaisit tulla.. ehkä sinun, mutten Arian

Decorum: Hän on ehkä tehnyt sen taas *Polaris havahtuu kuullessaan tuon*

Polaris: Sehän on kamalaa! >:< *koska on itsekkin äiti ei ymmärrä kuinka joku voisi tehdä niin omalle lapselleen*

Lucio: Cindi? Umbra? *ei perheensä tavoin näe muuta kuin pesässä nukkuvan Zonoyan*

Cynder: *hieraisee silmiään, jolloin illuusio kaatuneesta lohikäärmekuninkaasta katoaa* Monah, me olemme täällä *Zonoya alkaa heräilemään ja haukottelee leveästi paljastaen terävän purukalustonsa*

Cynder: Mon =_= *tiedostaa sentään tyttärensä läsnäolon, ei selästi ole iloinen että hänet herätettiin mukavilta unilta*

//Iltoja läppäriään kaipaavat

Kyoko: Kyllähän meillä ikävä tulee sun vitsejäs ja varsinkin sun omenasiideriäs

Aria: Hei äiti.. Tulitko tänne yksinäsi?

Amaranth: Hirveää :< Ei tytärtään saisi altistaa sellaiseen vaaraan mitä me voimme aiheuttaa orgaanisille

Icarus: Tiedemiehet ovat kaikki sekopäitä -3- *Jupiter löytää kyllä itsensä ropen top 10 kakeinta isähahmoa tier listalta* Mutta oletko muuten okei Deco?

Umbra: Hei.. *vähän vaisu tervehdys*

Armin: *kuorsaa niin että melkein koko talo tärisee eikä tietenkään kuulu tuon jytinän alta kun makkarin ovi aukeaa hiljalleen*

Eda: Ette kai te juoneet siitä? Voi ei nyt pitää kaivaa vatsalaukut irti ennen kuin ne sulaa >:D *vitsejä ainakin riittää.. olihan se vitsi, ei täällä kiehuvilla saarilla aina tiedä*

Crea: Tulin etsimään neuvoa *ei ole koskaan ollut erityisen uskonnollinen Pendragonin jumalolentoja kohtaan, kiitos Jupiterin kasvatuksen mutta nyt hän tarvitsee sitä* Ei vain sitä, ehkä olen tulossa vanhaksi mutta.. halusin palata yksinkertaisempiin aikoihin, kun uskoin parempaan tulevaisuuteen isänne kanssa *silittää kädellään alttarin pöytäliinaa, jonka edessä hän ja Arium vannoivat valansa*

Decorum: Olen tai.. en, en voi vain jättää Cerestä sellaisen tilaan *näkee Ceresin ikään kuin sisarenaan, olivathan he läheisiä ja Deco on antanut hänen kärsiä yksin jo aivan liian pitkään*

Zonoya: Mhh.. *katsoo Umbraa hieman nenänvarttaan pitkin* Tämäkö se on? Se josta Alduin tahtoi niin kovasti päästä eroon?

Cynder: Hän on poikani *murahtaa varoituksena äidilleen* Ja kyllä, kiitos Alduinin valheiden me joudumme nyt pakenemaan omasta valtakunnastamme hän.. *Zonoya nostaa käpälänsä viitaten tytärtään hiljentymään*

Zonoya: Tule lähemmäs, goraan *seisoo ylväänä, ehkä lapsen silmissä jopa uhkaavana, kuten entisen leidin kuuluukin* Anna miun katsoa sinua kunnolla

Aria: ...Paljon ikävää on tapahtunut, enimmäkseen vain ikävää.. menetimme kotimme, se on kova tappio valtakunnalle, mutta sentään olemme kaikki elossa.. Tarkoitan että tilanteemme voisi olla paljon pahempikin vai mitä? Meitä koetellaan mutta emme saisi menettää toivoa tai uskoa.. *yrittää optimistina tuoda valoisamman puolen esiin heidän ahdingostaan*

Icarus: Haluat siis pelastaa hänet tietäen ties mitä mukavia pikku loitsuja hänen isällään on varalla sinua varten jos jäisit kiinni etkä toivottavasti oleta että antaisimme sinun vaarantaa itseäsi moiselle tehtävälle? -3- *vähät välittää siitä mewnista kuten harvasta muustakaan orgaanisesta mutta tietää tämän olevan Decolle tärkeää*

Umbra: *epäröi hetken mutta kävelee lähemmäs isoäitiään emonsa huomasta näyttämättä pelkoa*

Decorum: Keksin.. kyllä jotakin, vietin vuosia Jupiterin ja Ceresin kanssa ollessani fuusiossa, tiedän heistä varmasti enemmän kuin edes Lykofos itse *kuulostaa yllättävän varmalta ja vähän äksyltäkin että Icarus pitää häntä yhä heiveröisenä pelkurina*

Polaris: Uskomme sinua kyllä Decorum, mutta emme voi antaa sinun kävellä suoraan surman suuhun :< Jos keksimme yhdessä jotain niin sitten e... *Decorum ei näytä antavan ystävilleen vaihtoehtoja, sillä katoaa varhjoihin heti kun silmät välttivät*

Crea: Kuulostat aivan isältäsi *puristaa pöytäliinan aivan ruttuun käsissään* Mutta emme menettäneet vain kotiamme, vaan myös kaikki muistomme sen sisältä.. se oli ensimmäinen paikka joka tuntui kodilta, siellä minä katsoin kun lapseni syntyivät, kuinka sinä tulit luoksemme ja kuinka se haahka lopulta vei meiltä kaiken enkä minä pystynyt estämään häntä..! *toisin kuin Furi tai Arium, hän ei sure historiaa joka kaatui linnan mukana, tai des menetystä joka se oli valtakunnalle vaan perheensä omaa historiaa linnan koristelluilla käytävillä. Se oli ainoa turvapaikka jonka Crea oppi koskaan tuntemaan, se yhteinen koti jonka Arium hänelle lupasi juuri tässä kappelissa*

Zonoya: Mh... *nostaa käpälänsä Umbran poskelle tutkiskellessana tätä* Kasvosi ovat ikävä kyllä isäsi puolelta mutta nuo silmät ovat ehdottomasti Maleforiltani *kuinka paljon yhteistä puhuttavaa Lykofosillla ja kaatuneella lohikäärmekuninkaalla olisikaan ollut, uskokaa vain* Kenties, jos olisit puoliksikaan yhtä hyvä kuningas kuin hän oli.. mhh

Cynder: Monah, autatko siis meitä? *pienen harkinnan jälkeen, arpeutunut lohikäärme emo nyökkää*

Aria: Voimme kuitenkin vielä pelastaa ne muistot mitä kodistamme jäi jäljelle *toivottavasti mahdollisemman monen...* Siitä puheen ollen, meidän pitäisi varmaankin palata.. *aamun säteet tulvivat jo kappelin sisätiloihin*

Icarus: Hei Deco odota! *menee varjoihin partnerinsa perään, ei halua antaa hänen tehdä tätä yksin sitähän varten he ovat tiimi jotka katsovat toistensa perään*

Umbra: Kogaan, isoäiti.. *laskee päätään kiitollisena ja kunnioituksen osoituksena isovanhemmalleen, sentään edes joku heidän perheestään suostuu tarjoamaan heille apua*

Polaris: Icarus älä! >__< *tarrautuu kuin takiainen hakkauttajaan ennen kuin tämä ehtii karkuun, hehän huomaavat korston samantien jos hän rynnii poikaystävänsä perään*

Crea: Palatkaan vain jos niin toivotte *laskeutuu takaisin polvilleen*

Novellus: *ymmärtää äitinsä tarvitsevan nyt omaa aikaa ajatustensa kanssa* Tule Aria...

Zonoya: Älä laske päätäsi Umbra, kuninkaan ei tule koskaan kumarrella muita kuin Sothista *nostaa katsensa penikasta sitten tyttäreensä* Toivottavasti ymmärrät etten tee tätä pelkkästään perhesiteidemme vuoksi

Cynder: Olet yhtä kiero kuin aina ennenkin *ymmärtää vihdoin mistä Alduin sen perii, kenties entinen leidi toivoo tällä kertaa seisovansa oikealla puolella historiaa, jos Umbra jonakin päivänä nousee valtaistuimelle* Pendragonin linna on tuhottu, on parasta että asetumme toistaiseksi tänne.. *niin paljon kuin vihaa ajatusta siitä että he joutuvat yhä piilottelemaan, kukaan muu kuin avianit ja Zonoya eivät tiedä heidän olevan täällä, hyvällä lykyllä kaikki luulevat heidän todella lähteneen maasta*

Lucio: *ei ymmärrä lainkaan mitä kahdella lohikäärmeellä on mielessään, mutta jotenkin hän tietää ettei se voi olla pitään hyvää, kuinka pitkälle he ovat valmiita menemään valtakunnan vuoksi?* *gulps*

Aria: Mhh... *lähtee kappelista veneelle päin veljensä kanssa* Hyvä ainakin että äiti on toipunut shokistaan..

Icarus: Enhän minä voi päästää sitä sen-

Amaranth: Vaarannat teidät molemmat jos rynnit hänen peräänsä Icarus, Decorum kyllä tietää mitä tekee ja sinun täytyy luottaa häneen. Tämä vaatii varjostajan viekkautta kuin hakkauttajan kuumapäisyyttä

Icarus: Mutta jos se... Mitä jos..! *ei tietenkään aliarvioi Decoa, jos kyseessä olisi kuka tahansa tavan tallaaja niin ei olisi näin hermostunut mutta kyseessä on kuitenkin pahamainen velho jota monet tenebriumitkin syystä kaikkoavat, tunsi hänen partnerinsa hänet tai ei, hän on juonikas pirulainen ja entäs sitten Ceres? Kuinka Deco voi saada entiseen partneriinsa yhteyden jos kerta hänen sanoin ei tunnista tämän läsnäoloaan enää? Kaikki on voinut muuttua siinä ajassa kun he viimeksi olivat yhteydessä toisiinsa*

Umbra: *nostaa katseensa Zonoyaan* Voiko minusta tulla vielä jun.. Ja saada oikeutta perheelleni?

Zonoya: Kenties, mutta se tulee vaatimaan sinulta enemmän kuin mitä pystyt nyt antamaan, Pendragonin jun ei voi olla pojannulikka aikuisen dramoniumin kehossa *kokeilee Umbran kättä* Ja tämäkin, aivan liian heiveröinen -3- Cynder etkö ole ruokkinut poikaasi kunnolla? *nyt alkaa kuulostaa enemmän klassiselta mummopuheelta* Rapture *kutsuu lintua joka ilmestyy heti oven suuhun* Käske alaisesi hakemaan parasta paistia mitä Sotahampaasta saa, minun on ruokittava perheeni

Rapture: Kuten toivotte emäntä *sinä aamuna paikalliset asukkaat saavat ihmetellä kun laumallinen humanoidi lintuja valtaa heidän ravintolansa, se siitä hienovaraisuudesta*

Polaris: Meidän on uskottava hänen kykyihinsä :< Sinähän hänet koulutit, jos luotat häneen luotat myös omiin kykyihisi *taputtaa korston olkapäätä* Meidän on lähdettävä täältä, ennen kuin meidätkin löydetään *tietää etteivät Polypus tai Aduro ole taistelukunnossa, jos heidöt löydettäisiin heillä olisi vähän mahdollisuuksia voittaa*

Novellus: Ehkä ruumiillisesti, mutta henkisestä puolesta en tiedä, hän otti tämän kaikista meitä raskaimmin *kääntyy vielä kerran katsomaan kohti kappelia laiturilta* Olisitpa kuullut kuinka me ja isä serenoimme täällä... äiti sanoi ettei koskaan olisi kuullut mitään sen kauniinpaa

(Headcanonit vain, Ferox on ensimmäinen ääni, Priimus toinen, Arium kolmas, Cavas neljäs, ja Novellus viimeinen)

Aria: Jos äitikin on sitä mieltä, niin minäkin haluaisin kuulla teidän laulavan taas joskus.. Tiedän ainakin että sinulla ja Charliella ja Kasxorilla on upea lauluääni

Icarus: *ei haluaisi jättää Decorumia omilleen vihollisten keskelle mutta porukan ainoan voimapesäkkeen on priorisoitava tilanne ja asetettava tunteensa sivuun että he pääsevät turvallisesti lähtemään* Ja minne me lähtisimme? Meillä ei ole enää mitään muuta paikkaa..

Umbra: *onkin oikeastaan nälkäinen, prinssin keho ei ole vieläkään kunnolla palautunut Lykofosin otteesta mutta ihmekös kun pimeä aine on imenyt hänestä kaikki mehut ja energiat vuosituhansiksi... ja kenties muutakin* *alkaa vähän yskimään*